Lyhyen matematiikan lukijat riesana lottotiskeillä
Olen tässä pitkin viikkoa ihmetellyt kun normaalistikin pitkä jono lottotiskeillä marketeissa on ollut tolkuttoman pitkä ja mummelit ja ukkelit ostavat lottolappuja silmät kiiluen ja kuola valuen, viisikymppiset vilahtavat kassaan, tuntuu että joku sijoittaa koko eläkkeensä kerralla uhkapeliin.
Asia sai valoa, kun tutustuin päivän uutistarjontaan, joku vihtiläinen oli voittanut kahdeksan miljoonaa euroa lotossa:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001191142.html
Harmittaa, kun haluaisi ostaa iltapäivälehden, mutta lyhyen matematiikan lukijoiden jono tekee siitä kestävyyslajin. Matematiikan opetus on todella huonossa jamassa maassa, lienee enää vain taide- ja urheilulukioita, joissa matematiikka ei ole pakollinen? Vain elämän kiertokoulun käyneiden vanhusten kohdalla tuon ymmärtääkin ja surettaa puolestaan.
Mahdollisuuus voittaa päävoitto lotossa on yksi viidestätoista miljoonasta ( 1: 15 000 000 ). On paljon todennäköisempää jäädä auton alle ja kuolla lottoamaan mennessään. "Mutta ainahan joku voittaa", sanoo lottoaja. Usein ja johtuu siitä, että lottoajia on joka viikko miljoonia, todennäköisyys tuntuu olevan hyvin hämärä käsite, voi helposti lotota koko elämänsä voittamatta senttiäkään. Siksi pidän lottoa moraalittomana tyhmien laillisena rahastuksena.
Vanhemmillani oli Kalliossa Helsingissä asuva perhetuttu, vanha leskirouva, joka meni joka päivä läheiselle Linnanmäelle ja pelasi onnenarun vetoa. Siinä saattoi voittaa kahvipaketin ja niitä hänellä olikin yksi yksiönsä vaatekaappi täynnä lattiasta kattoon, "Katsokaa kuinka paljon olen voittanut!" Ironista oli, ettei hän edes juonut kahvia ja voi vain kuvitella sen rahasumman, joka vuosien ja vuosikymmenten varrella oli peliin mennyt. Ei voinut kuin hiljaa hymähtää, miksi pilata vanhan ihmisen elämän ainoa ilo?
Matematiikka ja todennäköisyyslaskenta pakolliseksi peruskoulun ala-asteelle, on paljon turhempiakin ja tosielämässä hyödyttömämpiä aineita!
Suomen valtiolla on monopoli huumeisiin ja uhkapeliin. Ei ihme, että normaali business ei valtiolta luista.
Ilmoita asiaton viesti
Kuvaavaa on, että suomalaisnuorten toiveammatteihin kuuluu poliisi ja muut viranhaltijat, yrittäjäksi vain juhlapuheissa. Kun neukkula kaatui, venäläisten nuorten toiveammatit olivat palkkatappaja ja ilotyttö.
Ilmoita asiaton viesti
Traditiota siinä vain vaalitaan… 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä, se on kertakaikkisen traagista ettei täällä voi kuka tahansa huithapeli rikastua käyttämällä häikäilemättä hyväksi muiden addiktioita siinä määrin missä muissa maissa.
Ilmoita asiaton viesti
http://seppoviljakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2…
Ilmoita asiaton viesti
Eikös lyhyt matematiikka tule vasta lukiossa? Meinaat, että suurin osa lottokansasta on niin pitkälle opiskellutta?
Toinen ongelma on sitten siinä, että näille lyhyen matematiikan lukioille pamautetaan miljoonia käteen, jonka jälkeen (yleensä) jättävät työnsä, lähtevät matkailemaan ja elämään ökyelämää loppuelämänsä. Tai ainakin niin kauan kuin rahaa riittää. Työn kautta rikastuneet sentään yleensä tekevät jotain tuottavaa.
Vaikka eihän se aina pääty edes niin onnellisesti. Paljon löytyy näitä vielä onnettomampia tapauksia.
Monet voittajat toki ovat fiksuja, eivätkä anna voiton vaikuttaa elämäänsä haitallisesti. Jotkut jopa jatkavat perusduunissaan ja tekevät rahalla jotain järkevää. Ainakin tuon artikkelin mukaan nämä ovat pienessä vähemmistössä, en sitten suomalaisista tiedä ovatko fiksumpia.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä poika sanoo haastattelussa, että kyllä hänet tunnetaan kun auton ostaa. Veikkaanpa että mielessä on Rytsölän veljesten tapaan Lamborgini. Eipä noita usein täällä kylässä näy.
Me asuimme silloin kun firmallani meni hyvin Nummelan Lankilan lähiössä seitsemän asunnon kahden kerroksen punatiilisessä rivitalossa, nk. insinöörien talossa,200 neliötä ja kaksi pihaa. Saman talon naapuri, tunnettu julkisuuden henkilö oli juuri ostanut avoauton, Chrysler Le Baronin ja elvisteli sillä katto auki.
Minä täytin 50v ja ostin itselleni lahjaksi Porschen. Tuo hiilenmusta vehje oli vähän ajettu, suomalainen Sveitsissä postilla oleva diplomaattinainen oli sen sieltä ostanut ja myi suomeen tullessaan, sain sopuhintaan, kallis silti. LeBaron-naapuri luuli uudeksi ja pilasin päivänsä. Minun päiväni tosin pilautui jo ajaessani tuon lahjani pihaan, viimeisessä mutkassa vastaan tuli vastapäisessä valkotiilitalossa asuva autokauppias Ferrarille …
Firmallani oli silloin toimisto kotini alakerrassa ja tuotantotilat Piekkalan upouudessa teollisuustalossa, ajaessani pihaan naapurifirman dirikka tuli ihailemaan. Sanoin, että joku vaihtaa viiskymppisenä muijaa, minä ostin Porschen. ”Ja ehtiihän sen muijan vaihtaa myöhemminkin”, latasi tämä kaveri.
Avasin firmalleni myös kaupunkitoimiston Säästöpankin entisiin tiloihin Helsingin Foorumin kukkotorille, Porschelle löytyi talli parin sadan metrin päästä Eerikinkadulla. Tuolloin ravasin itää ja länttä, jenkeissä kahdeksankin kertaa vuodessa, elämän mäiskytystä, sitten tuli 1990-luvun lama … mutta se onkin jo toinen tarina.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tarvitse jonottaa tiskeillä. Hommahan hoituu sohvalla selällään maaten. Veikkauksen mobiiliportaali toimii hyvin. Vaan kai arkipäivän ajanvietteeksi soveltuu tiskeillä jonottaminen kun ei ohjelmassa niin kovin muita kiiruita ole.
Kai nuo epätodennäköisyydet tiedostettu on, mutta loton laitto viihdemielessä on vaivattomampaa hommaa kuin vaikka lintujen bongaus.
Ilmoita asiaton viesti
Myös nuo ”yksikätiset roistot” marketien aulassa ovat ahkerassa käytössä, yllätyin tavattuani kunnan viidenneksi suurituloisimman miehenkin tuollaisen kolikonahmijan seurassa, oli juuri myynyt softafirmansa miljoonilla. Sanovat viisaat että uhkapeli on seksin korvike, silläkin saa adrenaliinia ja viboja,todellista turvaseksiä. Samana vuonna minäkin pääsin suurituloisten luetteloon, mutta en ole koskenut moisiin kuin kerran huvikseni parilla taalalla Las Vegasissa, kerran myös saman kylän rulettipöydässä ensimmäiseen ilmaiseen drinkkiin asti, kun sen tarjoili minihameinen blondi.
Ilmoita asiaton viesti
Matemaattisesti lahjattomia riittää.
Jos osaisi edes auttavasti laskea, niin ei missään nimessä ostaisi uutta autoa. Sen arvosta hilautuu pois useita prosentteja välittömästi, kun se ajetaan ulos myymälästä. Tämän jälkeen arvosta putoaa 10% joka vuosi, kunnes n. kymmenvuotiaan auton hinnan lasku hiipuu. Matemaattisesti lahjakas ostaa siis vain kymmenen vuotta vanhan tai vanhemman ajoneuvon itselleen. Oikein fiksu ostaa yli 30-vuotta vanhan auton. Niiden arvo vain nousee nousemistaan.
Lotto, kuten autot ja monet muut asiat ovat tunnekysymyksiä, joilla ei ole mitään tekoa lahjakkuuden tms. kanssa. Hannun vain piti viedä vanhukselta se ainoa ilo elämästä.
Monelle vanhukselle on suurempi todennäköisyys voittaa edes jotain lotossa kuin että sukulaisia tulisi käymään.
Itseasiassa jos ei lasketa yritysten tekemiä ajoneuvojen osto- tai leasingsopimuksia, niin erilaiset veikkaus- ja lottovoittajat pitävät suomalaista autokauppaa hyvin pitkälti pystyssä.
Pelkillä palkka-ansiolla ei nimittäin uusia autoja paljoa ostella.
Ja ilman veikkauksen tuottoja aika moni toiminto yhteiskunnassa pysähtyy tai jopa hyytyy.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta uuden auton ostamisesta juolahti mieleen:
Markka-aikana kahvipöytäkeskustelussa ilmeni nuoren työnjohtajan jäävän vuorottelu ( tai mikälie ) lomalle.
”Miten sinulla on siihen varaa ?” ihmetteli kuusikymppinen ammattimies haalareissaan.
Ammattimies oli ”joka kolmas vuosi uuteen mersuun vaihtava” tapaus.
Työnjohtaja laski sitten ´ tupakkiaskin kanteen´, että ammattimiehellä oli mennyt 40 vuoden aikana n. miljoona markkaa autoihin.
Edit : ”Oikein fiksu ostaa yli 30-vuotta vanhan auton.”
En ihan tuohon päässyt ; olin pakotettu vaihtamaan 21 vuotta viatta palvelleen riisikuppini uuteen samanlaiseen ; pohja petti.
Ilmoita asiaton viesti
Alati nousevan ”väliaikaisen” ajoneuvoverotuksen takia liian vanhat autot tulevat kalliimmaksi, koska verotus on kevyempää mitä uudempi auto on. Toki uudemmissa autoissa arvonaleneminen on sen verran huimaa, että ihan uutta autoa ei silti kannata ostaa. Se mikä auto kannattaa ostaa käyttöön taas vaihtelee joka vuosi, koska verot ja aujoneuvojen hinnat eivät pysy paikoillaan.
Ilmoita asiaton viesti
Niin no, uudet ja ylipäätään kalliit autot ovat statussymboleita, joiden ostamiseen tuhlaamalla näytetään, että fyffeä löytyy. Kaupassa saatava hyöty ei siis ole itse auto vaan tuhlaamisesta saatava hyöty sosiaalisen aseman näyttämiselle. Se voi joskus maksaa hinnan takaisin helpostikin, riippuen tietenkin millaisia suhteita haluaa.
Tosin tämän narratiivin toimivuus on enemmänkin autovalmistajien markkinointiosaston kertomus, jonka käytännön merkitys tosielämässä voi olla jotain ihan aivan muuta.
Ilmoita asiaton viesti
”Kaupassa saatava hyöty ei siis ole itse auto vaan tuhlaamisesta saatava hyöty sosiaalisen aseman näyttämiselle.”
Jep, kokonaan poissuljettu vaihtoehto on esimerkiksi se, että joku saattaa vain tykätä ajaa tietynlaisella autolla esimerkiksi sen ajo-ominaisuuksien takia.
Yhtä lailla ainoa oikea tapa ostaa vaatteet on pitää itsensä lämpimänä (Grönroos siis repiköön tuon kuvassaan olevan statussymbolin pois kaulastaan), ruoan ainoa tarkoitus on siitä saatava ravinto jne. jne.
Kun vain opettaisimme ihmiset laskemaan paremmin, voisimme luopua niin monesta turhasta asiasta.
Ilmoita asiaton viesti
«Jep, kokonaan poissuljettu vaihtoehto on esimerkiksi se, että joku saattaa vain tykätä ajaa tietynlaisella autolla esimerkiksi sen ajo-ominaisuuksien takia.»
Tuollaiset ovat hyviä selityksiä, mutta hyvien selitysten vika on, että ne ovat myös erinomaisia tapoja rationalisoida aivan muita tarpeita, kuten tavanomaista sosiaalista tarvetta osoittaa hyvää asemaa. On yleensä mahdotonta edes itse ymmärtää kummasta on kyse, saatikka sitten toisia koskien. Meillä ylipäätään on heikko itseymmärrys asemahakuisesta käyttäytymisestämme.
«Yhtä lailla ainoa oikea tapa ostaa vaatteet on pitää itsensä lämpimänä (Grönroos siis repiköön tuon kuvassaan olevan statussymbolin pois kaulastaan), ruoan ainoa tarkoitus on siitä saatava ravinto jne. jne.»
Vaatteet ja ruoka ovat tietenkin autojen ohella niitä tavallisimpia statussymboleita, vaikka niillä on arkisempikin käyttötarkoitus, kuten autolla. Lisätään vielä koti – ”haluan elää avarasti”, ”taideteokseni vaativat paljon seinätilaa”, ”palkittu sisustussuunnittelijani ymmärtää millaisessa kodissa viihdyn”. Kaikki hyviä (teko)syitä. Edellä mainitsemassani tutkimuksessa käsiteltiin hyväntekeväisyyttä keinona osoittaa asemaa – ”Tahdon vain auttaa toisia”, ”Olen luonteeltani auttava ihminen”, jnpp.
Kyllä, tumma puku kauluspaitoineen ja viireineen on myös statussymboli, vaikkakin nykyään arkipukeutumisena väistynyt, joitain piirejä lukuunottamatta – esimerkiksi eduskunnassa se on pakollinen. Sikäli se edelleen toimii sosiaalisen luokan merkkinä, joskin siitä on muodostunut niin ilmeinen ja helpon teennäinen ilmaisukeino, että sitä pidetään nykyään useimpiin tilanteisiin epäsopivana. Yhtä lailla kuin monenlaista blingiä.
Statusmerkitys on epäilemättä myös itselläni motiivina tuon (hieman vanhahkon) profiilikuvan käyttöön. Puolustelen kuvan käyttöä eräänlaisella itseironialla, koska tavallisesti pukeudun epämuodollisesti, likaisiin ja rikkinäisiin vaatteisiin, joissa ruoantähteet saattavat roikkua rinnuksella päiväkausia. Kuvassa minulla ei edes ole housuja jalassa, mikä ehkä kuvastaa sitä, kuinka teennäistä tällaisten vaikutelmien luominen on.
Ilmoita asiaton viesti
”Tuollaiset ovat hyviä selityksiä, mutta hyvien selitysten vika on, että ne ovat myös erinomaisia tapoja rationalisoida aivan muita tarpeita”
Jep, ja yhtä lailla ongelma on, että rationalisointi on jokaisen omassa päässä, mikä tekee perustelujen osoittamisesta vääräksi kohtuullisen haastavaa. Vielä haastavammaksi asian tekee se, että parikymmentä vuotta vanhasta Ladasta ei löydy kunnollisia tehoja, toimivaa ilmastointia ja riittävää äänieristystä, jolla osoittaa että kaikki siitä ylöspäin on pelkkää statuksen hakemista.
”Kyllä, tumma puku kauluspaitoineen ja viireineen on myös statussymboli…”
Huonosti istuva tumma puku mallia Dressman on kaukana statussymbolista.
”Puolustelen kuvan käyttöä eräänlaisella itseironialla, koska tavallisesti pukeudun epämuodollisesti, likaisiin ja rikkinäisiin vaatteisiin, joissa ruoantähteet saattavat roikkua rinnuksella päiväkausia.”
Edellinen on täydellinen esimerkki siitä, miten korostetun epämuodollisella ja sotkuisella pukeutumisella korostetaan omaa statusta, tyypillisesti kuvitelmaa siitä että epäsiisteys jotenkin indikoisi älykkyyden ja syvällisemmän arvomaailman kanssa. Nämä älyköksi itsensä ylentäneet voivat sitten vaikka tehtailla tutkimusta siitä miten ne eri tavalla toimivat ovat teennäisiä.
Ilmoita asiaton viesti
«Huonosti istuva tumma puku mallia Dressman on kaukana statussymbolista.»
On kuule Haloselta. Meillä on ollut sen niminen presidenttikin joten puhutaan kuule nyt eliitistä.
«Edellinen on täydellinen esimerkki siitä, miten korostetun epämuodollisella ja sotkuisella pukeutumisella korostetaan omaa statusta, tyypillisesti kuvitelmaa siitä että epäsiisteys jotenkin indikoisi älykkyyden ja syvällisemmän arvomaailman kanssa. Nämä älyköksi itsensä ylentäneet voivat sitten vaikka tehtailla tutkimusta siitä miten ne eri tavalla toimivat ovat teennäisiä.»
Näin se on, että epäsiisteys indikoi älykkyyttä ja syvällisempää arvomaailmaa, ja tietenkin luovuutta. Kuten Albert Einstein sanoi: «Jos tavaroita täynnä oleva pöytä on merkki täynnä asioita olevasta mielestä, mitä kertoo tyhjä pöytä?”
Jotkut tietenkin voivat joko tarkoituksella tai tiedostamattaan pyrkiä käyttämään tätäkin statussymbolina. Näin se varmaan oli jo peruskoulussa, että kun minua siellä kiusattiin virttyneistä samettihousuista ja rikkinäisistä paidoista, se olikin todellisuudessa kapinaa mauttomien statussymboleiden käyttöä vastaan. Sama juttu kotien ja työpöytien kanssa.
Eliitin tavoista tulee aina myöhemmin muotia tavallisen kansan keskuudessa. Nykyään saa vaatekaupasta ostaa virttyneitä farkkuja, jotka on jo tehtaalla revitty.
Veikkaan muodin statushakuisena edelläkulkijana, että lähitulevaisuudessa vaatekaupoista saa miesten alkkareita, joiden peräpuoli on reikäinen.
Ilmoita asiaton viesti
Mistäs tiesit, minä ajoin 40 vuotta vain alle kaksivuotiailla autoilla, ensin työsuhdeautot isoissa taloissa, sitten omassa firmassa. Nyt kun molempiin supermarketeihin on 200-300 m, ostin rohkeasti juuri kymmenvuotiaan jenkin, Autotohtori sanoi tunnin testattuaan, että ”tällä ajat pitkään”.
No, bensaa palaa hieman enemmän, mutta ajan älyttömän vähän, se ei merkitse mitään, vihervaltio tosin rankaisee 700 käyttömaksulla ja vakuutus on kallis vielä 77% bonuksellakin, mutta sain sen älyttömän halvalla, kaikki tuijottaa silmänsä sokeiksi ”eko”-räppänöihin, laatuatot jää fiksuille.
Joo, ja oikein vanha auto se vasta kannattaakin, katsokaas:
http://www.hs.fi/autot/a1464661263156
Minulle 1974 Ceylonilla (nyk. Sri Lanka) tarjottiin 1930-luvun Rollsia halvalla, elämäni moka etten ymmärtänyt ostaa, laivarahti olisi ollut ehkä kymppitonnin, mutta silti ..
Ilmoita asiaton viesti
Piti ihan laskea itse kun tuntui tuo todennäköisyys sen verran suurelta, mutta näköjään se on tuota luokkaa. Lottoajan pääkopan ajatuksia voi hyvinkin kuvastaa se miten he ajattelevat muuta sijoittamista. Heidän omien sanojensa mukaan ”lotossa voi voittaa” ja muissa ”sijoituksissa voi hävitä”.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä …
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä lukion lyhyen matematiikan opiskelijatkin tuon todennäköisyyden joutuvat laskemaan 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Mutta eivät opi?
Ilmoita asiaton viesti
Hmmm..laskemaan?
Olen täysin poissa ´mukavuusalueeltani` ; en ole lotonnut ; katsoin juuri netistä että 39 numeroa, 7:n valitaan?
En myöskään ole harrastanut todennäköisyyslaskentaa vuosikymmeniin, mutta muistelen , että ”laskeminen” menee näin (??)
39 yli 7 , eli näpytellään laskimeen 39 nCr 7 ja saadaan vastaukseksi 15380937.
Kuinka moni lukiolainen tuon tuloksen laskimestaan saatuaan todella tajuaa , mitä se tarkoittaa todellisessa elämässä?
Ilmoita asiaton viesti
Tosiasiassa lotto on hyväntekeväisyyttä ja unelmia. Loton selittäminen todennäköisyyslaskennan kautta on toivoton yritys, eikä kuvasta sitä, mistä lotossa ja ihmisten kokemassa lottoamisen ”kannattavuudessa” on oikeasti kysymys. Eikö näin? 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisten typeryyden hyväksikäyttöä en voi kannattaa. Itse en koskaan lottoa tai osta arpaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kai kaikki lottoaminen mene typeryyden piikkiin. Ihmiset käyvät elokuvissakin unelmoimassa, vaikka siitä ei heille ole suoranaista rahallista hyötyä. Lottokupongin voi ostaa unelmoidakseen miljoonista seuraavaan arvontaan asti. Tämä voi olla rationaalista toimintaa, vaikka rahallisen tuloksen oletusarvo olisikin negatiivinen. Joskus hyvästä viihteestä kannattaa maksaa. Eikä hyväntekeväisyyskään Veikakuksen ta RAY:n kautta ole mikään kamalan paheksuttava asia.
En itsekään ostele lottokuponkeja, mutta voisipa sitä joskus viihteen vuoksi kokeilla. Unelmoin joskus miljoonista, vaikka en lottoakaan.
Ilmoita asiaton viesti
No, elokuvalipulla saa sentään jotain konkreettista vastinettakin, viihdettä, lotolla vain epärealistisia haaveita ja loputonta pettymystä. Pahinta on kun ihmisraukat lisäävät panoksia päättäen sillä voittaa todennäköisyyden,uhkapeli on huume joka koukuttaa. Jos nyt sillointällöin lottoaa rivin-pari, tuota ei kai voine paheksua.
Ilmoita asiaton viesti
Ei minusta tullut James Bondia, vaikka kävin elokuvissa tuollaisesta toiminnasta unelmoimassa. Ei tullut muutakaan konkreettista vastinetta. Lotossa konkreettinen vastine on muuten sentään mahdollinen, vaikkakaan suurmmat voitot eivät ole todennäköisiä.
Se että lisää panoksia voittaakseen todennäköisyyden on tietenkin useimmiten virhearvio. Omaan palkkaan verrattuna pienen viikottaisen summan uhraaminen voi olla perusteltua. Suosittelisin tuollaista harrastusta ainakin enemmän kuin tupakointia tai muita haitallisia viihdemuotoja.
Ilmoita asiaton viesti
Odotitko muuttuvasi James Bondiksi? Elokuvahan on viihde-elämys, kuten kirja tai video.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa odotin kuin lotossa, eli elämystä, jännitystä ja unelmointia, maksua vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sitten pitää olla hyvä mielikuvitus, minä kyllä vaadin viihteekseni ja unelmointiin Bondin tai Tompan, pelkän lottolapun tuijottaminen ei samaista.
Ilmoita asiaton viesti
Pitkän matematiikan lukijoila on se ongelma, että he voivat muita helpommin tylsistyä ajattelemaan maailmaa vain numeroina ja rahana. Lyhyen matematiikan ihmiset saattavat olla onnellisempia ja rationaalisempia käytöksessään, kun ostavat myös viihdettä itselleen. Kuten jo totesin, joku voi unelmoida miljoonista ja muusta ilman erityisiä virikkeitäkin. Joskus jo käpylehmät, kesän valkoiset pilvet tai kavereiden jutut saavat mielikuvituksen lentoon.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä kutsutaan myös realismiksi. Kukkaiskansa tuhoaa idealismillaan ja mielikuvituksellaan energia-inframme ja työpaikkoja tuottavan teollisuuden. Onnellisuus on yksilöllistä, matemaatikko voi lumoutua kauniista kaavasta. Ajattele vaikkapa Fermat´in lausetta, niin yksinkertainen, mutta sen todistaminen vei matemaatikoilta 400 vuotta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fermat%E2%80%99n_suu…
Ilmoita asiaton viesti
Sekin on realismia, että ihminen ei elä pelkästään rahasta. Eikä edes perusturvallisuudesta, ruoasta ja lämmöstä. Hyvään elämään tarvitaan myös joitain irrationaalisia luovia komponentteja, kuten vaikkapa lottoa ja todennäköisyyslaskelmien ja matematiikan harrastelua.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä, mutta jos ei noita ole, unelmoijalle voi tulla kylmä.
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta nyky-yhteiskunnassamme ihmisten rahankäytöstä taitaa mennä muihin kuin perustarpeisiin reilusti yli 50%, joten lottokuponki on monille hupi sieltä halvimmasta päästä. Voi käydä vaikka etelässä lomilla, ja siltikin riittää rahaa yllin kyllin ilmalämpöpumpun pyörittämiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä varmaan ongelma, jos se jää siihen yhteen lappuun, mutta minulle on tullut kuva, että lottotiskeillä liikkuu rahaa rutkasti, eli uhkapeli on vienyt uhrinsa, yritetään saada voitto pakolla. No, minulle ongelma oli lottoajien jonot kun ostan iltapäivälehden, omiaanpahan tuhlaavat turhaan. Mutta tuo hehkutus että tämä ja tämä voitti miljoonan jne. on tarpeetonta yllytystä, kielletäänhän tupakan ja alkoholin mainontakin. Mentaalista huumetta lottokin on.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan, ongelmalottojille voi tarjota hoitoa. Ja ongelmatosikot kannattaa ehkä eristää terveistä lottoajista yleisen hyvinvoinnin nimissä. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Ha-ha.
Ilmoita asiaton viesti
#23
Jos tuon höplästä vetämisen tekisi yksityinen sektori, olisi se kielletty jo aikoja sitten epämoraalisena toimintana.
Ilmoita asiaton viesti
Veikkauksen pelit ja kirkollisvero ovat tavallaan tyhmyysveroja. Niisä ihmiset maksavat vapaaehtoista veroa, koska uskovat johonkin mitä ei logiikalla pysty selittämään.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, hyvä vertaus.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäs on todennäköisyys sille, että yhdellä ihmisellä on läheisessä tuttavapiirissä kaksi loton päävoittajaa? Myönnän, että en silti lottoa.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä on todennäköisyys, että ihmisen kolme parasta kaveria menehtyy parhaassa iässään lyhyin aikavälein eri tavalla? Tuskinpa edes vakuutusmatemaatikko pystyy tuollaista ennustamaan, vaikka vakuutustoimi hyvin suurilla luvuilla (asiakasmäärillä) onkin lähes eksakti tiede. Olen kokenut ensinmainitun, eli negatiivinen lottovoitto on yhtä todennäköinen, sitä ei vain tule ajatelleeksi. Siis sanotussa oli kysymyksessä autokolari, hukkuminen ja sydänkohtaus.
Ilmoita asiaton viesti
Birgitta
Voi olla , että menen metsään , mutta Sinun ei varmaankaan kannata lotota:
Jos todennäköisyys sille, että Itse tai Tuttavapiirin henkilö voittaa lotossa olisi esim 1/1000.
Silloin todennäköisyys, että näin kävisi kaksi kertaa olisi (kai) (1/1000) x (1/1000) = 1/ 1 000 000 => todennäköisyys , että tuo tapahtuisi kolmannen kerran olisi kai sitten 1/1 000 000 000.
Ilmoita asiaton viesti
Oma osallistumisprosenttini koko lottoarvontojen ajalta on noin 0,0063. Mutta on se hienoa, että läheiset ovat voittaneet kaikista todennäköisyyksistä huolimatta 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Metsään menet päättelysi kanssa. Aiemmat voitot eivät vaikuta todennäköisyyteen että Birgitta voittaa, koska tapahtumat ovat toisistaan riippumattomia. Laskentaperiaate toki pätee, jos halutaan arvioida kolmen tulevan voiton tuttavapiiriin osumisen todennäköisyyttä.
Neuvosi ei kuitenkaan mene metsään. Ei kannata lotota, ihan tuttavien voitoista riippumatta.
Ilmoita asiaton viesti
Todennäköisyyshän ei kiellä sitä, että joku voisi voittaa vaikka kymmenen kertaa peräkkäin päävoiton, mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä. Elämän syntymisen epätodennäköisyys ylittää huimasti sen, että romuhallin läpi puhaltava tuulenpuuska toisi toisesta päästä hallia täydellisen jumbojetin. Mutta kun todistetaan, että sellaiseen sattumaan ei erittäin todennäköisesti pysty koko maailmankaikkeuden atomit kaikkeuden eliniän aikana,ollaan jo ihmeessä. Mutta kyllä sekin voi tapahtua ja on ehkä tapahtunut vain kerran täällä. Turha etsiä elämää avaruudesta?
Playboy-lehdessä (selasin kerran parturissa) oli kerran hyvä pilakuva; pitkätukkainen ja partainen taiteilija sekoitti monta purkkia väriä sankoon ja heitti sitten sisällön kankaalle. Sinne syntyi Mona Lisa … (on se mahdollista!). Tai sitten nämä kolme apinaa, jotka taputtavat kolmea kirjoituskonetta ja kirjoittavat Shakespearen kootut.
Ilmoita asiaton viesti
Tuohon olisi yksinkertainen ratkaisu, siis noihin ”silmät kiiluen” lappujansa palauttavien jarruttamiseen kassalla. Miksi niiden palautuspisteiden pitää olla kassalla, eikö niille voitaisi järjestää omaa kassaa jonnekin muualle, ja syyksi ei riitä se, että se maksaa. Totta kai sen ”palautuskassan” kustannukset lisättäisiin lottorivien ja muiden rahapelien hintoihin. Ja jospa tämä hinnanlisä saisi jotkut kertaamaan edes sitä lyhyttä matikkaa, kyllä sekin jo riittäisi.
Nimimerkillä ”Muutamankin kerran punaista nähnyt vuoroaan odotellessa.”
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä ehdotus, Nimim: ”Myös punaista nähnyt”.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, päävoiton saaminen lotossa yhdellä rivillä vastaa sitä, että valitsee yhden millimetrin viisitoista kilometriä pitkältä matkalta, ja taivaasta tuolle janalle heitetty tikka osuisi juuri sinun millimetrillesi. Pitää ottaa huomioon, että se voi osua myös viereiselle millimetrille tai jonnekin muutaman kilometrin päähän j.n.e.
Usein toki joku voittaa päävoiton, kun kaksi miljoonaa ihmistä sirottelee varauksiaan tuon janan millimetreille.
Kyllä loton pelaaminen voi kuitenkin kannattaa juuri sen unelmoinnin vuoksi, jos siihen ei sijoita sellaista summaa, että se on oikeasti jostain muusta pois. Esimerkiksi yhden tai kahden rivin pelaaminen viikossa on kohtuullista ja antaa teoreettisen mahdollisuuden voittoon eli juuri siihen unelmointiin. Ja ainahan silloin tällöin voi niitä pienempiä voittojakin saada.
Ilmoita asiaton viesti
Näin varmasti on, mutta ei se siltä näytä tuolla tiskeillä, isoja rahoja siellä liikutellaan. Kenties kaikki sitten jättävät vain porukkalottoja?
Ilmoita asiaton viesti
Kahvimummoesimerkki kuvaa hyvin taloususkonnon pimeitä voimia.
Sillä taloususkonto on uusi valtionuskontomme – uskomme siihen mikä ei ole totta, vaikka tiedämme sen valheeksi.
Ilmoita asiaton viesti
En aivan noin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tekisi että lotto on kapitalismin pimeää puolta, kyllä suunnitelmatalouden puutteet ovat aivan toista luokkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mustan ja valkoisen välissä on myös harmaasävyjä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, Suomi taitaa sijoittua tälle harmaalle alueelle, sekä kapitalismin että sosialismin huonot puolet.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvinkin mahdollista.
Ilmoita asiaton viesti
Olen tässä pohtinut, että onko näiden Hannu Tanskasen blogien tarkoituksena tuoda esiin sitä, kuinka hän on ihan uskomattoman erinomainen jätkä, joka tietää kaikesta kaiken, kun taas kaikki muut ovat tiedemiehiä myöten pelkkiä vähämielisiä idiootteja. Jos ei, niin mikä näissä on se punainen lanka? Etsin sitä edelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän toki, kunhan joruan :-)! Jos nyt jokin tarkoitus on, ehkä se on kritisoida yhteiskunnan epäkohtia. Jos sen voi tehdä viihteellisestikin, miksikäs ei? En väitä olevani muita viisaampi tai peräti tuomita muita ”vähämielisiksi idiooteiksi”. Jos siltä tuntuu, puolustautukaa hyvä ihme, foorum on vapaa!
Ilmoita asiaton viesti
Ei suinkaan. Ihan hyvää hetulaa heität, ja viihdearvokin on kohdallaan. En tosiaan ole Hannu nähny sinua kirjoittamassa moneen vuoteen. Jossakin olet piilotellut. Taisi viimeksi olla, kun entisen työtuttuni Luukon kanssa väänsitte aina kättä ympäristö- ja ilmastoasioista. Tervetuloa takaisin!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kiitos, olen taas täällä niin kauan kuin Herra (Huusko) sallii.
Ei ollut oma päätös, sekä nk. ”Tiede” että US heittivät ulos, totuudenpuhujaa harva kaipaa. Luukon totesin pienistä puutteistaan huolimatta viisaaksi mieheksi, puolustaa ydinvoimaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan mukava kaveri, mitä tekemisissä olen ollut.
Ilmoita asiaton viesti
No olipa taas niin miellyttävän älyllinen ja rakentava kommentti ….jatka hyvä mies ihan yksiksesi villalankojen etsiskelyä..ja jätä näppäimistö rauhaan…
Ilmoita asiaton viesti
Pääsi tässä nyt juonen lanka luiskahtamaan käsistä, ketä Seppo mahtaa tarkoittaa kommentillaan? Ystävä vai vihollinen? Jos koski minua, en millään malttaisi jättää näppäimistöä rauhaan nyt kun taas tänne parin vuoden jäähyn jälkeen pääsin. Olen pahoillani jos ärsytän, varmaan sukuvika.
Ilmoita asiaton viesti
Ketjun vaikeasti hahmotettavasta layoutista päätellen hän kommentoi numeroon 39. Jokaiseen kommenttiin pitäisi automaattisesti tulla numero, josta näkee mihin kommenttiin on vastattu.
Ilmoita asiaton viesti
Hannu
Aivan kuten Juha kertoi, kommenttini oli Martille (39).
Ja sehän oli kirjoitettu ennen Martin ´peruutusta´.
Ilmoita asiaton viesti
Huomenta Hannu. Harmittava ongelma sinulla. Eikö olisi viisainta tilata lehti kotiin kannettuna?
Ilmoita asiaton viesti
Saako Iltalehden/Iltasanomat kotiinkannettuna, olen ymmärtänyt ettei? Toisaalta, ei minulla koskaan niin paljon fyffeä ole yhdessä kasassa että koko vuoden maksuun riittäisi, tuntuu halvemmalta kun ostaa päivän kolikoilla. Jos taas tarkoitit Hesaria, vanhempani tilasivat sitä yli 50 vuotta ja minä yli 30 vuotta. Sitten pääsivät vihreät ja prekariaatit valtaamaan lehden, siinä ei enää ollut mitään valkoisen kristityn miehen lukemisen arvoista. Sääli, hesari oli melkein suvun perinnekalu, sen sarjakuvista opin lukemaan viisivuotiaana. Ja tuo tabloidi oli viimeinen pisara, hesarin sielu oli broadsheet koko.
Ilmoita asiaton viesti